Mies oli muuttanut korpeen puolitoista vuotta sitten. Kaupungin melu oli jäänyt taakse kuin huono uni, ja nyt hänen päivänsä kuluivat hiljaisuudessa: halkoja hakaten, lunta luoden, kahvia keittäen valurautapadassa. Talo oli vanha, hirsiseinät tuoksuvat yhä tervalle ja kuuselle. Hän oli oppinut kuuntelemaan tuulta, lumen painon oksilla, oman hengityksensä rytmiä.
Uudet lumikengät olivat lahja itselle. Ne olivat leveät, punaiset, kuin joulupukin sukset. Illalla, kun taivas oli jo syvän sininen ja kuu piirtänyt hopeareunan hangelle, hän päätti kokeilla niitä. Metsä alkoi kymmenen metrin päässä ovesta. Hän astui ulos, lumi narskui, pakkanen nipisteli poskia. Lumikengät upposivat pehmeästi lumeen, ja hän liukui eteenpäin kuin unessa.
Polku katosi pian. Hän ei ollut huolissaan; korpi oli laaja, mutta ei loputon. Hän kulki summassa, nauttien liikkeestä, kylmästä ilmasta keuhkoissa. Puiden varjot venyivät pitkäksi, kuunvalo hohti lumessa kuin helmiäispölyä. Hän oli jo kilometrin edennyt, kun huomasi valon.
Se oli lämmin, keltainen, kuin olisi joku jättänyt palan kesää lumeen. Valo tuli ison valkoisen hirsitalon ikkunasta. Talo seisoi pienellä aukiolla, kuin olisi kasvanut sinne itsestään. Savupiippu tuprutteli rauhallisesti. Mies pysähtyi. Hän tiennyt, että täällä oli naapureita. Hän lähestyi varovasti taloa, hengitys valkoisena vanana.
Ikkuna oli suuri, lähes koko seinän levyinen. Verhot olivat raollaan, kuin olisi joku unohtanut vetää ne kiinni. Sisällä paloi takassa tuli. Sen liekit tanssivat hirsiseinillä, ja valo heijastui lumiseen lattiaan. Mies jäi seisomaan ikkunan eteen, kuin lumouksen vallassa.
Huoneessa oli kaksi ihmistä.
Nainen oli noin kuudenkymmenen, ehkä vähän yli. Hän oli rehevä, pehmeä, kuin vastaleivottu pulla. Hiukset hopeanharmaat, löyhästi nutturalla. Hänellä oli yllään vain ohut silkkikimono, joka oli valahtanut olkapäältä paljastaen raskaan, täyteläisen rinnan. Nännit olivat suuret, tummanruskeat, kovettuneet. Mies seisoi hänen takanaan, pitkä ja solakka, harmaat hiukset siististi taaksepäin kammattuna. Hän oli alastomana. Hänen kullinsa oli jo kova,se oli pitkä ja paksu, suonikas, kuin vanha tammi.
He suutelivat. Hitaasti, kuin olisivat tehneet tätä joka ilta neljäkymmentä vuotta. Naisen käsi liukui miehen selkää pitkin, sitten alas, otti kiinni kovasta kyrvästä. Mies huokaisi. Heidän suutelo oli märkä, äänekäs, kuin nuorten rakastavaisten.
Mies ikkunan takana tunsi, miten hänen oma kulli alkoi kovettua housuissa. Hän ei liikkunut. Ei voinut. Se oli kuin uni, josta ei halua herätä.
Nainen polvistui hitaasti. Kimono valahti kokonaan lattialle. Hän otti miehen kyrvän käteensä, punnitsi sitä, hymyili. Sitten hän avasi suunsa ja otti sen suuhunsa. Hitaasti, sentti sentiltä, kunnes koko pituus katosi kurkkuun. Mies piti kiinni naisen hiuksista, ohjasi liikettä. Naisen posket pullistuivat, sylki valui leuasta. Hän imi ahnaasti, kuin olisi nälkäinen.
Ikkunan takana mies tunsi kiihkon nousevan kurkkuun. Hän kuvitteli naisen suun omalla kyrvällään. Hänen hengityksensä höyrytti lasia.
Sitten he vaihtoivat. Mies auttoi naisen ylös, suuteli rintoja, imi nännejä, puri hellästi. Nainen nojasi takkaa vasten, levitti reitensä. Hänen pillunsa oli turpea, hopeanharmaa karvoitus, huulet täyteläiset ja kosteat. Mies polvistui. Hän nuolaisi hitaasti, alhaalta ylös, levitti huulia sormillaan. Nainen voihki, piti kiinni takanreunasta. Hänen lantionsa alkoi liikkua vasten miehen suuta.
He olivat kauniita. Vanhoja, mutta kauniita. Heidän liikkeensä olivat hitaita, varmoja, kuin tanssia, jota olivat harjoitelleet vuosikymmeniä.
Mies ikkunan takana puristi reittään. Hän halusi koskettaa itseään, mutta ei uskaltanut.
Sitten he menivät sohvalle. Iso, nahkainen sohva, tummanruskea. Nainen meni kontalleen, levitti jalkojaan. Hänen perseensä oli iso ja pehmeä, kuin kaksi lumikinosta. Mies asettui taakse.
Hän levitti naisen pakarat. Hänen reikänsä oli pieni, ryppyinen, vaaleanpunainen. Mies alkoi hellästi työntyä sisään. Nainen huokaisi syvään, kuin olisi odottanut tätä koko päivän. Hän työnsi lantiotaan taakse, auttaen ja kyrpä upposi kokonaan naisen sisälle.
He alkoivat liikkua. Hitaasti ensin, sitten kovempaa. Naisen rinnat heilui rytmissä, hän puristi sohvaa ja voihki. Mies piti kiinni lanteista, painoi sisään ja ulos, syvälle. Hänen munansa läpsyivät naisen pillua vasten.
Ikkunan takana mies ei kestänyt enää. Hän avasi housunsa, otti oman kyrpänsä esiin. Se oli kova kuin kivi, päältä kiiltävä. Hän runkkasi hitaasti, samaan tahtiin kuin sisällä.
Sisällä mies kiihdytti. Nainen huusi, ei kovaa, mutta syvältä. Hänen pillunsa valui nestettä, kun kyrpä liikkui naisen sisällä. Sitten mies jähmettyi. Hän kumartui naisen selän päälle, puristi rintoja, ja mies ikkunan takana näki, miten hänen selkänsä nytkähti. Sperma valui ulos naisen sisältä, valkoisena norona pitkin reittä.
He jäivät siihen hetkeksi. Hengittivät yhdessä. Sitten mies vetäytyi hitaasti ulos. Nainen kääntyi, suuteli miestä, maistoi itseään hänen huuliltaan. He nauroivat hiljaa, kuin salaisuutta jakaneina.
Mies ikkunan takana laukesi. Sperma roiskui lumeen, höyrysi hetken, sitten upposi. Hän tunsi polviensa pettävän ja sydän hakkasi. Hän sulki housunsa, peruuttaen taaksepäin, kuin peläten herättävänsä heidät.
Hän kääntyi ja lähti. Lumikengät veivät hänet pois, pois valkoiselta talolta, pois valolta. Metsä oli taas pimeä, kuu korkealla. Hän kulki tuntikausia, kunnes löysi oman talonsa. Sisällä hän riisui vaatteet, meni suihkuun, antoi kuuman veden huuhtoa ihonsa.
Hän ei tiennyt heidän nimiään. Hän ei tiennyt, näkivätkö he hänet. Hän ei tiennyt, menisikö sinne uudestaan.
Mutta seuraavana iltana, kun kuu oli taas täysi ja lumi hohti, hän laittoi lumikengät jalkaansa ja lähti samaan suuntaan. Hiljaa. Kuin unessa.