Matti istui Finnairin koneessa ikkunan ääressä, käsi kylmän lasin päällä, ja katseli, miten Helsinki jäi taakse. Alla oli vain harmaa pilvipeite, joka näytti samalta kuin hänen mielensä oli ollut puoli vuotta. Neljäkymmentä hän oli täyttänyt kolme viikkoa sitten, avioeropaperit oli allekirjoitettu kaksi viikkoa sitten, ja muuttolaatikot oli kannettu uuteen yksiöön viikko sitten. Exä oli jäänyt Espooseen, koira oli jäänyt exälle, ja Matti oli jäänyt yksin.
Hän oli varannut matkan hetken mielijohteesta. Teneriffa, Puerto de la Cruz, kaksi viikkoa, all inclusive, oma parveke merelle. Ei suunnitelmia, ei kellonaikoja, ei ketään odottamassa. Vain aurinko, meri ja hiljaisuus.
Lento oli rauhallinen. Hän joi kaksi pientä punaviiniä, katsoi elokuvan puoliväliin ja nukkui loput. Kun kone laskeutui, ilma oli +24 astetta, tuuli tuoksui suolalta ja kukilta, ja Matti tunsi ensimmäistä kertaa kuukausiin, että hengitti kunnolla.
Hotelli oli vanha, valkoinen, vehreä puutarha, allas täynnä saksalaisia eläkeläisiä. Hän jätti laukun huoneeseen, veti shortsit jalkaansa ja meni suoraan baariin. Ensimmäinen olut maistui paremmalta kuin mikään vuosiin.
Ensimmäiset päivät kuluivat saman kaavan mukaan: aamiainen kahdeksalta, aurinkotuoli yhdeksältä, kirja, olut, uinti, lounas, päiväunet parvekkeella, illallinen, kävely rantabulevardilla, yksi rommikola baarissa ja nukkumaan. Hän ei puhunut kenellekään, ei vastannut viesteihin, ei avannut sähköpostia. Hän vain oli.
Neljäntenä päivänä hän huomasi heidät.
He istuivat allasbaarin kulmapöydässä, kaksi naista, molemmat viisikymmentä ja risat, aurinkolasit päässä, valkoviinilasit kädessä. Toisella oli punainen uimapuku ja valkoinen kaftaani, toisella musta bikinit ja olkihattu. He nauroivat äänekkäästi, puhuivat suomea, ja heidän äänensä kantoi yli allasalueen. Matti kuuli nimet: Tuula ja Marja. Tuula oli se punaisessa, pidempi, tummat kiharat, ääni käheä kuin olisi polttanut tupakkaa parikymmentä vuotta. Marja oli vaaleampi, lyhyempi tukka, hymy leveä, poskipäät korkeat.
He olivat joka päivä samassa pöydässä, samaan aikaan, kello 11–14. Matti alkoi istua vähän lähemmäs. Ei siksi että olisi suunnitellut, vaan koska heidän naurunsa oli tarttuvaa ja koska hän huomasi katsovansa heitä yhä useammin.
Kuudentena päivänä Tuula vilkutti hänelle.
”Hei sinä yksinäinen susi! Tule istumaan, ei me purra!”
Marja nauroi ja siirsi tuolia. Matti hymyili, otti oluttuoppinsa ja meni. Hän esittäytyi, he kättelivät, ja seuraavan tunnin aikana hän kuuli kaiken: Tuula oli leski, Marja eronnut, molemmat Oulusta, molemmat varhaiseläkkeellä, molemmat täällä kolmatta kertaa yhdessä. ”Meillä on perinne”, Tuula sanoi ja kohotti lasia. ”Talvea pakoon, viiniä kurkkuun ja miehiä katsomaan.”
He nauroivat, Matti myös. Hän kertoi lyhyesti erostaan, lapsettomuudestaan, työstään it-alalla. He nyökkäsivät, eivät kyselleet enempää. Sen sijaan he kutsuivat hänet illalliselle seuraavaksi päiväksi. ”Meillä on parveke, merinäköala, ja ostetaan kalaa torilta. Tule vaan.”
Seuraavana iltana Matti meni. Hän oli pessyt hiukset, laittanut siistin paidan, ottanut pullon espanjalaista punaviiniä mukaan. He olivat laittaneet pöydän parvekkeelle: grillattua kalaa, patatas bravasia, oliiveja, leipää, viiniä. Aurinko laski punaisena mereen, Tuula laittoi musiikkia, Marja kaatoi viiniä. He puhuivat kaikesta: lapsuudesta, erosta, leskeydestä, siitä miten elämä oli joskus helvettiä ja joskus ihanaa.
Viini virtasi, nauru kantoi. Kello oli yksitoista, kun Tuula kumartui pöydän yli ja suuteli Mattia poskelle. ”Sä olet kiva poika”, hän sanoi. Marja hymyili vieressä, kosketti Matin kättä. ”Tule sisälle, ei me haluta että lähdet vielä.”
He menivät sisälle. Huone oli iso, kaksi makuuhuonetta, olohuoneessa iso sohva, parveke auki. Tuula laittoi musiikin hiljemmalle, Marja kaatoi lisää viiniä. He istuivat sohvalle, Matti keskelle. Tuula kosketti hänen reittään, Marja olkapäätään. Ilma oli raskas, lämmin, täynnä odotusta.
Tuula suuteli ensin. Hitaasti, pehmeästi, viinin maku suussa. Marja katsoi, hymyili, sitten kumartui ja suuteli Matin kaulaa. Matti sulki silmänsä, antautui. Kädet liukuivat, paidat valuivat lattialle, bikinit ja shortsit seurasivat. He menivät makuuhuoneeseen, iso sänky, valkoinen lakana, kuu paistoi ikkunasta.
Tuula veti Matin sängylle, istui hänen päälleen ja suuteli intohimoisesti. Hänen rintansa painoivat Matin rintaa, kovat nännit tuntuivat paidan läpi. Marja seisoi vieressä, riisui kaftaaniaan hitaasti, antaen kankaan liukua olkapäiltä. Hän kumartui, suuteli Tuulan kaulaa, sitten Matin suuta. Tuula nousi hetkeksi, veti punaisen uimapuvun pois, paljastaen täyteläiset rinnat, hieman roikkuvat mutta kauniit, nännit tummanruskeat ja kovettuneet. Hän kumartui, suuteli Matin rintoja, nuolaisi nännejä, puri hellästi.
Marja riisui mustat bikinit, paljastaen vaalean ihon, kapean vyötärön ja pyöreät lanteet. Hän kiipesi sängylle, polvistui Matin pään viereen, suuteli hänen suutaan, kieli syvälle. Tuula liukui alemmas, avasi Matin shortsit ja veti ne pois. Hän katsoi, hymyili, otti kyrvän käteensä ja silitti hitaasti. ”No mutta, kato nyt tätä”, hän kuiskasi käheästi. ”Tää on kyllä kunnon paketti.”
Marja nauroi, kumartui, nuolaisi kyrvän päätä, pyöritteli kielellä. Tuula liittyi, he nuolivat yhdessä, vuorotellen, kädet munilla, kieli terskan päällä. Matti huokaisi, kädet hiuksissa, tunsi sykkeen kiihtyvän. Tuula nousi, asettui Matin kasvojen päälle ja levitti reidet. Hänen pillunsa oli tuuhea, kostea, huulet täyteläiset. Matti nuolaisi, hitaasti alhaalta ylös, maistoi suolaisen makeaa. Tuula voihki, liikkui lanteillaan ja painoi itseään vastaan.
Marja nousi Matin päälle, ohjasi kyrvän sisään hitaasti. Hän oli tiukka, lämmin ja kostea. Hän liikkui ylös alas, rinnat pomppivat, kädet Matin rinnoilla. Tuula katsoi, kosketti Marjaa rinnoista, suuteli hänen suutaan. Sitten he vaihtoivat. Tuula nousi Matin päälle ja otti sisään koko pituuden kerralla, huokaisi syvään. Hän ratsasti kovaa, lantio pyöri, rinnat heiluivat. Marja makasi vieressä, hieroi klitoristaan ja suuteli Matin suuta.
He kääntyivät. Matti meni polvilleen, Tuula selälleen, jalat harteilla. Hän työntyi hitaasti sisään, katsoi Tuulan silmiin. Tuula puri huultaan, kädet rinnoilla ja puristi nännejä. Marja polvistui viereen, nuoli ja Tuulan nännejä. Tuula tuli rajusti, huusi käheästi, keho nyki. Matti jatkoi, kiihdytti ja tunsi oman orgasmin lähestyvän. Marja nousi, suuteli Matin suuta ja ohjasi hänet selälleen.
Marja nousi päälle, selkä menosuuntaan ja otti kyrvän sisään perseeseensä hitaasti. Hän liikkui, hitaasti ensin, sitten kovempaa. Tuula makasi vieressä, nuoli Matin munia, sitten Marjan klitorista. Marja voihki ja tuli toisen kerran. Matti laukesi, syvälle, rykäyksittäin, ja tunsi lämmön leviävän.
He jatkoivat tuntikausia. Vaihtelivat asentoja, paikkoja, rooleja. Tuula ohjasi, Marja nauroi, Matti antautui. He tulivat yhdessä, erikseen, uudestaan. Hikiset vartalot liukuivat toisiaan vasten, äänet täyttivät huoneen, kuu katsoi ikkunasta. He menivät suihkuun yhdessä, pesivät toisiaan, suutelivat veden alla, jatkoivat sängyssä, lattialla ja parvekkeella.
Aamulla Matti heräsi ensin. Tuula makasi toisella puolella, Marja toisella, kädet hänen päällään. Hän katsoi kattoa ja hymyili. Hän ei tuntenut syyllisyyttä eikä häpeää. Hän tunsi vain, että oli elossa.
He jatkoivat lomaa yhdessä. Aamiaiset, uiminen, illalliset, yöt. He kävelivät käsi kädessä rantabulevardilla, nauroivat äänekkäästi baarissa, makasivat kolmistaan parvekkeella tähtien alla. He eivät puhuneet tulevasta, eivät menneestä. He vain olivat.
Viimeisenä iltana he istuivat taas parvekkeella. Tuula kaatoi viimeiset viinit, Marja laittoi musiikin. He katsoivat merta, kuu paistoi hopeisena. Tuula kosketti Matin kättä. ”Kiitos”, hän sanoi hiljaa. Marja nyökkäsi. ”Sä teit meidän lomasta oikeasti loman.”
Matti lensi kotiin seuraavana päivänä. Kone nousi ilmaan, Teneriffa jäi taakse. Hän katsoi ikkunasta, hymyili. Hänellä oli rusketus, uusia muistoja ja puhelimessa kaksi uutta numeroa. Hän ei tiennyt, soittaako koskaan. Hän ei tiennyt, tapaisiko heitä enää. Mutta hän tiesi, että talvi ei enää tuntunut niin kylmältä.