Laura oli aina pitänyt pimeistä talvi-illoista, sellaisista, joissa lumi narskuu saappaiden alla ja kaupunki hiljenee jo yhdeksän jälkeen. Hän oli kolmekymmentäviisi, yksin, mutta ei yksinäinen, ainakin niin hän sanoi itselleen. Päivä oli ollut pitkä: asiakastapaamisia, kahvia, sähköposteja, sitä tavallista. Illalla hän oli päättänyt kävellä kotiin, vaikka bussi olisi vienyt ovelle. Hän tarvitsi ilmaa, tarvitsi liikettä.
Katu oli hiljainen, vain muutama auto lipui ohitse. Hän kääntyi omalle kujalleen, kun kuuli sireenin, hiljaisen mutta selvän. Punainen paloauto ajoi hitaasti vastaan, valot vilkkuen sinipunaisina lumen päällä. Se pysähtyi hänen talonsa eteen. Laura hidasti, sydän hypähti. Ei savua, ei hälyä, mutta silti.
Autosta astui yksi mies. Pitkä, leveäharteinen, tummat hiukset hieman sekaisin kypärän alta, parta siisti mutta ei liian. Silmät olivat siniset, kuin kesätaivas. Hän katsoi suoraan Lauraan ja hymyili, ei leveästi, mutta sellainen hymy, joka tuntui lämpimältä keskellä pakkasta.
Palomies tuli hänen luokseen ja esittäytyi: Tomi. Ääni oli matala, rauhallinen, kuin olisi tottunut puhumaan hiljaa, että ihmiset kuuntelisivat. Naapuri oli soittanut, luullut näkevänsä savua ikkunasta. Väärä hälytys, mutta piti tarkistaa. Laura nyökkäsi, avasi oven ja kutsui sisään. Hän ei tiennyt, miksi kutsui. Ehkä koska oli kylmä. Ehkä koska hän halusi.
Tomi astui eteiseen. Kengät jäivät matolle, kypärä käsivarrelle. Laura riisui takin hitaasti, antaen hiusten valua olkapäille. Tomi katsoi, ei tuijottanut, mutta katsoi.
He kävivät keittiössä, olohuoneessa, makuuhuoneessa. Ei savua, ei kipinää. Tomi liikkui rauhallisesti, tarkisti ikkunat, patterit, sähköpistokkeet. Laura seurasi perässä katsoen hänen liikkeitä: leveitä hartioita, käsivarsien lihaksia, jotka piirtyivät paidan läpi, vyötäröä, joka kapeni housujen yläpuolelle. Hän tunsi sykkeen nousevan.
Keittiössä Laura keitti kahvia. Tomi nojasi kaapin reunaan, katsoi, kun hän kaatoi vettä. Ei tarvinnut sanoa mitään. Ilma oli raskas, lämmin, täynnä jotain sanomatonta.
Laura ojensi mukin. Tomi otti sen, sormet hipaisivat toisiaan. Hän joi, katsoi Lauran yli mukin reunan. Hän näki kaiken: kaarevan kaulan, paidan alla piirtyvät rinnat, vyötärön, joka kapeni farkkujen yläpuolelle. Laura tunsi poskiensa kuumenevan. Hän ei ollut tuntenut näin vuosiin.
Tomi laski mukin pöydälle. Hän astui askeleen lähemmäs. Laura tunsi tuoksun: savua, miesten saippuaa, jotain raikasta. Hän nosti katseensa. Tomi kosketti hänen poskeaan, peukalolla, kevyesti. Sitten suudelma. Ei kiirehtien tai ahnehtien. Huulet pehmeät, kieli hidas. Laura sulki silmänsä ja antautui.
He siirtyivät olohuoneeseen, hitaasti, suudellen. Takki valahti lattialle, paita seurasi. Tomi kumartui, suuteli kaulaa, solisluuta, rintoja rintaliivien päältä. Laura huokaisi, kädet tarttuivat hänen hiuksiinsa. Hän veti paidan pois, näki rinnan, lihakset, jotka piirtyivät selvästi. Kädet liukuivat selkää pitkin, alas, vyötärölle.
He laskeutuivat sohvalle. Tomi oli päällä painaen miellyttävästi ja lämpöisesti. Hän suuteli rinnoille, avasi rintaliivit, otti nännin suuhun. Laura kaartui vastaan, hengittäen katkonaisesti. Kädet liukuivat hänen selkäänsä, kynnet kevyesti tarraten. Sitten alemmas, vyölle, housujen sisään. Tomi huokaisi Lauran suuhun, kun Lauran käsi löysi sen, kovan, pitkän, paksun kyrvän. Hän punnitsi sitä, hitaasti, tunnustellen.
Tomi nousi polvilleen, veti housut pois. Laura näki sen, paljaana, suonikkaana, terska kiiltäen. Hän nielaisi. Tomi kumartui, suuteli vatsalle, farkkujen reunoille. Hän avasi ne, veti alas, suuteli alavatsalle, sitten alemmas. Laura levitti reidet, kädet hiuksissa. Kieli liukui hitaasti, löysi klitoriksen, pyöri, imi. Laura voihki, lantio nousi vastaan, sormet puristivat hiuksia.
Sitten Tomi nousi. hän katsoi Lauraan, kysyi silmillä. Laura nyökkäsi. Hän ohjasi sisään, hitaasti, sentti sentiltä. Laura tunsi venytyksen, täyteläisyyden, lämmön. Hän kietoi jalat hänen lanteilleen, veti lähemmäs. Tomi alkoi liikkua, hitaasti ensin, sitten kovempaa. Jokainen työntö osui juuri oikeaan kohtaan ja sai Lauran huokailemaan.
He kiihdyttivät. Tomi piti kiinni rinnoista, puristi ja suuteli. Laura raapi selkää, puri olkapäätä. Liike oli kova, mutta hallittu, kuin tanssi, jota oli harjoiteltu vuosia. Laura tunsi orgasmin nousevan, hitaana aaltona, joka kasvoi ja kasvoi. Hän huusi ja keho nyki. Tomi jatkoi, kovempaa, antoi Lauran tuntea jokaisen työnnön.
Sitten hän vetäytyi ulos, käänsi Lauran vatsalleen. Hän nosti lanteet ylös ja työntyi takaa. Nyt syvemmälle, kovempaa. Laura puristi tyynyä ja huusi. Tomi piti kiinni hiuksista ja veti kevyesti. Toinen orgasmi tuli nopeampaa, rajumpana. Laura tärisi, kyynel silmäkulmassa.
Tomi kiihdytti, hengitys raskaana. Hän vetäytyi ulos, käänsi Lauran selälleen, nousi polvilleen. Hän runkkasi itsensä rinnoille valtavina ryöppyinä. Laura katsoi, silmät kiiltävinä, käsi omalla klitoriksellaan, venyttäen omaa nautintoaan.
He jäivät siihen, hengittivät yhdessä. Tomi kumartui, suuteli Lauran otsaa, poskea ja huulia. Hän haki peiton, kietoi ympärille. He makasivat sohvalle kädet yhdessä. Ulkona lumi satoi hiljaa, katu oli tyhjä.
He nousivat ylös ja Tomi alkoi tekemään lähtöä. Hän suuteli Lauraa pitkään ovella ja lähti. Laura seisoi hetken paikallaan, tunsi sperman tahmat vielä rinnoillaan, ja hymyili itsekseen.