Olin pitänyt Lauraa pelkkänä vaimoni parhaana ystävänä. 35-vuotias, tumma, siro nainen, joka hymyili lämpimästi ja puhui pehmeällä äänellä. Tapasimme ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, kun hän ja vaimoni Anne taas olivat tunteneet yliopistosta asti. Grillijuhlissa kotipihallamme Laura istui puutarhatuolissa valkoisessa kesämekossa, polvet yhdessä, ja kertoi tarinoita työstään lastentarhanopettajana. Muistan ajatelleeni, että hän vaikutti niin… viattomalta. Puhtaalta. Sellaiselta, jota ei koskaan tulisi ajatelleeksi kahdella tavalla.
Seuraavat vuodet kuluivat tavallisissa merkeissä: yhteiset illalliset, syntymäpäivät, kesämökit. Laura oli aina läsnä, mutta etäällä. Sitten alkoi tapahtua pieniä asioita. Vuosi sitten Anne oli työmatkalla, ja Laura soitti minulle myöhään illalla. ”Hei, tarvitsisin Annelta lainaan erästä kirjaa, voinko tulla hakemaan?” Hän tuli kahville. Istuimme keittiön pöydässä, ja keskustelu kääntyi yllättävän syvälliseksi – avioliitoista, unelmista, siitä miten arki syö intohimon. Hänen silmänsä olivat lämpimät, ja kun hän nauroi, poskille nousi puna. En suudellut häntä sinä iltana. Mutta kun hän lähti, halaus kesti sekunnin liian kauan.
Siitä alkoi viestittely. Aluksi viattomia: ”Näitkö sen elokuvan, josta puhuimme?” Sitten kevyttä flirttiä: ”Sinulla on kaunis ääni puhelimessa.” Minä vastasin samoin, sydän pamppaillen. Tunsin syyllisyyttä joka kerta kun piilotin puhelimen. Anne oli ihana, mutta meidän välillämme ei ollut enää kipinää. Lauran kanssa se oli kuin salainen virta, joka alkoi kuljettaa hiljalleen.
Ensimmäinen todellinen rajan ylitys tapahtui viime kesänä. Olimme kaikki kolmistaan viikonloppuna mökillä. Anne meni nukkumaan aikaisin. Laura ja minä jäimme nuotion ääreen. Viiniä oli jäljellä, ilma oli lämmin. Hän nojasi minuun kevyesti olkapäällään. ”Tuntuu oudolta olla näin lähekkäin sinua, kun Anne on sisällä”, kuiskasi hän. Silti hän ei vetäytynyt. Suutelimme ensimmäisen kerran siellä, nuotion valossa. Hidas, vapiseva suudelma, joka maistui viiniltä ja salaisuudelta. Käteni koskettivat hänen vyötäröään mekon päältä. Se oli vielä täysin viatonta. Pelkkää kosketusta ja hengitystä.
Sen jälkeen kaikki muuttui. Viestit muuttuivat rohkeammiksi. Hän kertoi unelmistaan, joista ei ollut puhunut kenellekään – halusta luovuttaa kontrolli, tuntea itsensä halutuksi tavalla, joka ei ollut ”kiva” tai ”hellä”. Minä kerroin omista fantasioistani. Aloimme suunnitella salaista tapaamista. Kahvittelut kaupungilla, kävelyt puistossa. Käsi kädessä taksin takapenkillä. Suudelmia autossa. Koskettelua vaatteiden päältä. Joka kerta tunsin, miten viattomuus rapistui kerros kerrokselta. Laura punastui yhä, mutta silmissä oli uusi, nälkäinen kiilto.
Lopullinen päätös tuli työmatkallani Ouluun. Laura sattui olemaan samalla seudulla sukuloimassa. Varasimme saman hotellin eri huoneisiin – varmuuden vuoksi. Illalla tapasimme hänen huoneessaan. Valot himmeällä, viini pöydällä. Istuimme sängyn reunalla ja puhuimme tunnin ajan. Keskustelu oli vielä viatonta, mutta ilma oli sakea odotuksesta. Sitten hän sanoi hiljaa: ”Haluan, että näytät minulle sen version itsestäsi, jota kukaan muu ei saa nähdä.”
Siitä kaikki lähti.
Suutelimme ensin hitaasti, melkein ujosti. Sitten vaatteet lähtivät yksi kerrallaan. Hänen ihonsa oli lämmin ja pehmeä. Kun hän oli alasti edessäni, käteni tärisivät. Nostin hänet sängylle, suutelin kaulaa, rintoja, vatsaa. Hän hengitti nopeammin, mutta vielä hillitysti. Sitten hän kuiskasi: ”Sido minut.”
Olin tuonut mustat silkkisiteet. Sidoin hänen ranteensa sängynpäätyyn. Hänen silmissään oli sekoitus jännitystä ja luottamusta. Suutelin häntä uudestaan, tällä kertaa kovempaa. Käteni liukuivat hänen reisiensä väliin. Hän oli jo aivan märkä. Aloin hyväillä häntä hitaasti, sormin ja kielellä, kunnes hän huohotti ja vartalo kaareutui. Ensimmäinen orgasmi tuli hiljaisena, vapisevana aaltona.
Sitten se muuttui pervommaksi. Käännytin hänet nelinkontin, kädet edelleen sidottuina. Annoin läimäyksiä pakaroille – ensin kevyitä, sitten kovempia, kunnes iho punoitti. Hän voihki joka kerralla, lantio puski tahtomattaan vastaan. ”Kovemmin”, hän kuiskasi. Työnsin itseäni häneen takaapäin, hitaasti mutta syvälle. Otin ohjat kokonaan. Vedin hiuksista, pidin lantiosta kiinni, sanelin rytmin. ”Olet niin kaunis kun otat tämän. Kukaan ei tiedä, että vaimon paras ystävä levittää jalkojaan minulle näin.”
Hän vastasi samalla mitalla, ääni vapiseva mutta innokas. Käytin myös pientä vibraattoria klitoriksella samalla kun olin sisällä hänessä. Kun hän oli lähellä toista orgasmiansa, työnsin varovasti sormen hänen peräaukkoonsa. Hän jännittyi ensin, sitten rentoutui ja huokaisi syvään. Se oli uusi raja, jonka ylittäminen tuntui valtavalta.
Vaihdoimme asentoja. Hän ratsasti minulla, kädet yhä sidottuina, vartalo kauniisti kaarella. Lopulta otin hänet selällään, jalat harallaan, ja yhdistin kaiken: syvät työnnöt, klitoriksen hyväilyn, kaulan puristuksen, joka sai hänen silmänsä laajenemaan nautinnosta. Kun hän tuli kolmannen kerran, koko vartalo tärisi ja hän puristi minua sisällään voimakkaasti. Tulin itsekin pian sen jälkeen, syvälle häneen.
Makasin hänen vieressään, siteet irrotettuina, hengittäen raskaasti. Hiki kiilsi ihollamme. Laura kääntyi puoleeni, silmät loistaen. ”En tiennyt, että voisin tuntea näin”.
Silitin hänen hiuksiaan. Ulkona satoi, hotellihuone tuoksui seksiltä ja salaisuudelta. Tiesimme molemmat, että tämä oli vasta alku. Aamulla menisimme kumpikin omille teillemme – minä takaisin Annen luo, hän omaan elämäänsä. Mutta jotain oli muuttunut pysyvästi. Se viaton hymy, jonka muistin grillijuhlilta, oli saanut rinnalleen uuden, tumman sävyn.
Ja minä halusin nähdä sen uudestaan.