Lauantai-ilta oli vasta alkanut, mutta taivas oli jo syvän sinimusta. Pakkanen oli kiristynyt päivän mittaan, nyt se nipisteli poskia ja sai hengityksen muuttumaan valkoiseksi vanaksi, joka leijaili hetken ilmassa ja katosi. He seisoivat pihalla, suksien siteet napsahtivat kiinni, sauvat tuntuivat kylmiltä kämmenissä. Kolmikymppinen pari, yhdessä jo kymmenen talvea, katsoi toisiaan ja hymyili; ei tarvinnut sanoa mitään, molemmat tiesivät, että pitkä lenkki odotti.
He lähtivät ladulle, joka alkoi heti takapihalta. Kuusi oli raskaina lumen painosta, hangen pinta kantoi suksen alla kevyesti. Ensimmäiset kilometrit menivät hiljaa, vain suksien kahina ja hengityksen tasainen rytmi. Pakkanen sai posket punaisiksi, silmät kirkkaina. He kääntyivät metsän siimekseen, missä ladut kapenivat ja puiden varjot piirsivät sinertäviä viivoja lumeen. Kuu nousi hitaasti, hopeinen ja täysi, ja sen valo sai koko maiseman hohtamaan kuin sisältäpäin.
He hiihtivät rinnatusten aina kun latu antoi myöten. Välillä toinen veti edellä, sauvat upposivat lumeen, lantio keinui tasaisen vahvasti. Toinen katseli selkää, tuttuja hartioita, talvitakin alla piirtyviä muotoja. Ei kiirettä, ei puhetta. Vain liike, kylmä ilma keuhkoissa ja lämmin tunne rinnassa. Kymmenen kilometriä, viisitoista, kaksikymmentä. Hiki alkoi helmeillä selässä, vaikka pakkanen oli viisitoista astetta miinuksella.
Viimeinen mäki, pitkä ja loiva, vei takaisin pihaan. Sukset irtosivat, sauvat laitettiin nojalle seinään. Posket hehkuivat, hengitys höyrysi vielä hetken. He astuivat sisään, kengät jäivät eteiseen, villasukat tuntuivat pehmeiltä lautalattialla. Takan eteen oli jo aiemmin kasattu koivuhalot, sytykkeet valmiina. Tulitikku sytytettiin, liekit alkoivat tanssia ja lämpö levisi hitaasti huoneeseen.
Sauna lämpeni nopeasti. He riisuutuivat hitaasti, vaatteet kasaan penkille. Koivuvihta tuoksui raikkaalta, löylyvesi poreili kiukaalla. Ensimmäinen löyly nousi pehmeänä, täyttäen pienen tilan höyryllä. He istuivat vastakkain, polvet melkein koskettaen. Hiki helmeili rinnalle, valui selkää pitkin. Toinen sulki silmät, nojasi seinään, antaen lämmön imeytyä luihin. Toinen katseli, ihoa, kaulan kaarta, rintakehän tasaista nousua ja laskua.
He peseytyivät hitaasti, saippua liukui iholla, vesi huuhtoi päivän ja lenkin pois. Vihta sai selän punoittamaan, löylyt pehmensivät. Viimeinen viileä huuhtelu suihkussa, sitten viltti ympärille ja takaisin olohuoneeseen. Takka rätisi, liekit piirsivät kultaisia kuvioita hirsiseiniin. Lattialle oli levitetty iso lampaantalja, pehmeä ja lämmin.
He istuivat vierekkäin vilttien alla. Toisen käsi liukui toisen reidelle, kevyt kosketus, kuin vahingossa. Sitten suudelma, hidas ja tuttu, mutta kuitenkin aina yhtä jännittävä. Huulet maistuivat löylyltä ja koivulta. Kädet alkoivat liikkua, viltti valahti sivuun. Iho oli vielä lämmin saunasta, hieman kostea. Toinen kumartui, suuteli kaulaa, hartioita, rintaa. Nännit kovettuivat heti, hengitys syveni.
He laskeutuivat taljalle hitaasti. Toinen jäi selälleen, toinen kumartui päälle. Suudelmat kulkivat alaspäin, vatsalle, navan ympärille, sitten alemmas. Kieli liukui hitaasti, maistellen, tutkien. Sääret levisivät, kädet tarttuivat hiuksiin. Hengitys muuttui katkonaiseksi, lantio nousi kevyesti vastaan. Toinen nousi polvilleen, asettui väliin, katseet lukittuivat. Sisään liukuminen oli hidasta, lämmin ja tiivis, kuin kotiin palaaminen.
He liikkuivat yhdessä, hitaasti ensin, sitten syvemmin. Takan liekit heijastuivat iholle, kultaisina ja punaisina. Kädet kulkivat selkää pitkin, pakaroilla, hiuksissa. Toisen selkä kaartui, toisen lantio työntyi vastaan. Ei kiirettä, vain tämä hetki, tämä lämpö, tämä toinen ihminen. Liike kiihtyi, hengitys täytti huoneen, pehmeät äänet sekoittuivat takan rätinään. Orgasmi tuli yhtä aikaa, hiljaisena aaltona, joka huuhtoi koko kehon.
He jäivät siihen, päällekkäin, hengitys tasaantuen. Käsi silitti selkää, toinen hiuksia. Takan lämpö kutitti ihoa, lampaantalja pehmensi alla. Ulkona pakkanen kiristyi, ikkunoissa oli jo kuuraa, mutta sisällä oli vain tämä: kaksi ihmistä, jotka olivat juuri täydellisesti siinä missä kuuluivat olla.
He eivät liikkuneet pitkään aikaan. Vain hengittivät yhdessä, katsoivat liekkejä, tunsivat toistensa sydämenlyönnit. Maailma oli pieni ja lämmin, ja se riitti.