Iida istui sohvalla jalat ristissä , punaviinilasi kädessä. Hän oli juuri täyttänyt 29 vuotta, mutta näytti edelleen 25-vuotiaalta – tummat hiukset olkapäille, iho kalpea talven takia, silmät hieman unettomat, koska kolme viikkoa sitten hän oli palannut Rovaniemen yöjunasta, ja se yksi yö oli muuttanut kaiken. Hän tunsi sen edelleen kehossaan: jatkuva pieni kiihottuminen, joka nousi pintaan aina kun hän sulki silmänsä, tarve koskea itseään joka ilta ja ajatella tuntematonta miestä, joka oli vienyt hänet läpi lumen ja pimeyden niin täydellisesti, että mikään sen jälkeen ei tuntunut miltään. Hän muisti jokaisen kosketuksen, jokaisen hengenvedon, jokaisen sekunnin kun mies oli ollut sisällä hänessä, liikkunut hitaasti ja syvältä, pidellyt häntä kuin jotain kallisarvoista ja samalla täysin omaansa.
Hän oli kertonut kaiken vain yhdelle ihmiselle: parhaalle ystävälleen Sallalle.
Salla oli 30, pitkä, vaaleat hiukset aina ponnarilla, vartalo kuin tanssijalla – kapea vyötärö, pitkät jalat, rintavarustus juuri sopiva, hymy joka sai kaikki kääntymään kadulla. He olivat tunteneet toisensa 15 vuotta, jakaneet kaiken: ensimmäiset suudelmat poikien kanssa, ensimmäiset pettymykset, ensimmäiset vibraattorit, ensimmäiset kerrat kun he olivat itkeneet toistensa sylissä, nukkuneet samassa sängyssä lukemattomia kertoja teini-iässä, suudelleet kerran humalassa 19-vuotiaina ja nauraneet seuraavana aamuna, mutta koskaan eivät olleet menneet pidemmälle. Rajan takana oli aina ollut jotain pyhää, jotain suojattua.
Tänä perjantaina ovi kävi ja Salla astui sisään ilman koputusta, kuten aina. Kädessä kaksi pulloa punaviiniä ja pieni paperikassi, jossa oli suklaata ja mansikoita.
“Kerro se yö uudestaan. Kaikki yksityiskohdat. En kestä enää.”
Iida kertoi. Hiljaisuus hytissä. Katse. Ensimmäinen kosketus. Miten mies oli riisunut hänet hitaasti. Miten oli nuollut häntä tuntikausia. Miten oli tunkeutunut hitaasti, täyttänyt hänet kokonaan, miten he olivat tulleet yhdessä, hiljaa ja kovaa. Salla kuunteli, silmät kiiluen, posket punaisina, viini unohtuneena käteen.
Kun Iida lopetti, Salla sanoi hiljaa:
“Mä haluan kokea sen sun kanssa.”
Iida katsoi häntä pitkään.
“Luulin, ettet ikinä…”
“En ole koskaan halunnut ketään niin paljon kuin nyt sua ja sitä tunnetta, jonka sä sait.”
Ilma huoneessa muuttui paksuksi, raskaaksi, täynnä jotain mikä oli odottanut vuosia.
Salla kumartui ja suuteli Iidaa. Ei humalassa. Ei kokeiluna. Syvältä, nälkäisesti, kuin olisi odottanut vuosia lupaa.
Iida vastasi heti. He suutelivat keittiönpöydän ääressä, viini kaatui, lasit putosivat lattiaan ja räsähtivät, mutta kukaan ei välittänyt. Salla veti Iidan paidan pois, suuteli kaulaa, rintoja, imi nännejä, puri kevyesti, sitten kovemmin. Iida voihki, veti Sallan paidan pois, kosketti hänen rintojaan ensimmäistä kertaa aikuisena, tunsi kuinka kovat nännit olivat, pyöritteli niitä sormissaan, kuuli Sallan huokauksen.
He menivät makuuhuoneeseen, kompastuivat toisiinsa, nauroivat hetkeksi, sitten taas suutelivat. Salla riisui Iidan housut, alushousut, levitti jalat ja kumartui. Ensimmäinen nuolaisu oli hidas, maistelu. Toinen syvempi. Kolmas tarkka klitoriksella. Iida tuli Sallan suuhun kovaa ja pitkään, kädet tiukasti ponnarilla, selkä kaarella, huuto joka kaikui seinistä.
Sitten Iida käänsi Sallan selälleen, riisui loput vaatteet, suuteli rintoja, vatsaa, reisiä, levitti jalat ja nuoli. Ensin hitaasti, sitten nopeammin, sitten taas hitaasti. Hän työnsi kaksi sormea sisään, taivutti juuri oikeaan kohtaan, imi klitorista samaan aikaan. Salla tuli niin kovaa, että hänen jalkansa tärisivät ja hän itki nautinnosta.
He makasivat vierekkäin, hengitys raskas, kädet toisissaan, hikeä selässä.
Sitten Salla kuiskasi:
“Me tarvitaan se kolmas.”
Iida nyökkäsi heti.
He avasivat Tinderin yhdessä. Profiili luotiin viidessä minuutissa: “Two women looking for one man, tonight only, no names, no tomorrow. Safe word: Aurora.” Kuva: Iida ja Salla suutelemassa peilin edessä, kasvot piilossa, vain vartalot näkyvissä.
Ensimmäinen matchi tuli 11 minuutissa.
Hänen nimensä oli piilossa, ikä 34, pituus 190 cm, tumma tukka, leveät hartiat, profiilikuvassa vain ylävartalo paljaana, pieni arpi rinnan alla. Viesti: “Hotelli Lilla Roberts, huone 412, kello 22.00. Ovi on raollaan. Tulkaa sisään.”
He katsoivat toisiaan.
Se oli hän. Iida tiesi heti. Sama vartalo. Sama arpi.
He menivät.
Hotelli Lilla Roberts, kello 21.58.
He astuivat hissiin, kädet yhdessä, sydämet hakaten. Käytävä oli hiljainen, ovi 412 raollaan, kyltti “Do not disturb”. He astuivat sisään.
Huone oli iso, valot himmeinä, samppanjaa jäissä, jazz hiljaa taustalla. Mies seisoi ikkunan edessä selkä heihin, puku päällä, tumma tukka kosteana suihkusta. Kun hän kääntyi, Iida tunsi polvet pettävän.
Sama mies kuin yöjunassa.
Hän hymyili pienesti, katse siirtyi Iidasta Sallaan ja takaisin.
Sitten hän käveli heidän luokseen, suuteli ensin Sallaa, hitaasti ja kädet niskassa. Sitten Iidaa, vielä syvemmältä, kuin olisi jatkanut siitä mihin juna oli jäänyt.
He riisuivat toisensa hitaasti. Mies riisui puvun, seisoi alastomana heidän edessään, kova ja valmis. Iida ja Salla katsoivat toisiaan, hymyilivät, polvistuivat yhdessä.
He nuolivat häntä, kieli kielellä, suu suuta vasten, jakoivat hänet, imivät, kiusasivat, kunnes mies voihki ja piti kiinni heidän hiuksistaan.
Sitten hän nosti heidät sängylle.
Ensin hän otti Iidan takaapäin, hitaasti ja syvältä, kun Salla nuoli Iidan klitorista ja rintoja. Iida tuli kovaa, huutaen, kyynel silmässä.
Sitten hän otti Sallan, kun Iida nuoli Sallan klitorista ja suuteli miestä samaan aikaan. Salla tuli vielä kovemmin, jalat täristäen.
Sitten hän asetti heidät vierekkäin, polvilleen, ja otti heitä vuorotellen, syvältä, hitaasti, sitten kovaa, kädet heidän selissään, hiuksissa, rinnoilla.
He tulivat yhdessä, kaikki kolme, huutaen, tärisevänä ja hikisinä.
He jatkoivat koko yön: suihkussa, lattialla, ikkunan edessä, sängyllä, tuoleilla. Mies nuoli heitä molempia samaan aikaan, he ratsastivat hänen kasvoillaan vuorotellen, sitten yhdessä. He nuolivat toisiaan hänen ollessaan sisällä toisessa. He käyttivät sormia, kieltä, leluja.
Aamulla kello 06.14 he makasivat kolmistaan sängyllä, jalat ja kädet sekaisin, hengitykset raskaina, samppanja tyhjä, huone täynnä heidän tuoksuaan.
Mies nousi, suuteli ensin Sallaa, sitten Iidaa, pitkään ja hellästi.
Sitten hän pukeutui ja lähti.
Ei nimeä. Ei numeroa. Ei huomista.
Iida ja Salla katsoivat toisiaan.
“Se oli täydellistä”, Salla kuiskasi.
“Se oli meidän”, Iida vastasi.
He suutelivat, hitaasti ja hellästi, ja nukahtivat sikeään uneen.