Kello oli jo puoli kaksi yöllä, kun partioauto lipui hiljaa kerrostalon pihaan. Sinipunaiset valot vilkkuivat lumisessa pimeydessä, mutta sireeni oli sammutettu. Jarkko ja Mikko olivat molemmat jo puolikuolleita väsymyksestä, kahvi termarissa kylmää kuin jää. Radio raksutti hiljaa, kunnes tuli viimeinen hälytys: neljäs kerros, häiritsevä meteli, kova musiikki, naapurit raivona.
Hississä käytävässä basso jytisi niin, että seinät tärisivät. He paikansivat oikean oven ja Jarkko koputti kovaa, Mikko piti kättään vyöllä rennosti. Ovi aukeni.
Hän seisoi siinä kuin unesta astunut. Ehkä kaksikymmentäviisi, ehkä vähän alle. Pitkät, tummanruskeat hiukset valuivat olkapäille sekaisin, kuin olisi juuri noustu sängystä tai tanssinut tunnin putkeen. Silmät suuret, tummanvihreät, lasittuneet mutta terävät. Poskipäät korkeat, huulet täyteläiset ja punaiset, kuin olisi juuri pyyhkäissyt huulikiillon sormella. Musta, tiukka trikoomekko istui kuin toinen iho, korosti kapeaa vyötäröä ja täyteläisiä rintoja. Mekko päättyi reilusti reisien yläpuolelle, paljaat sääret hohtivat vaaleina. Paljain jaloin, varpaankynnet tummanpunaiset. Hän haisi viiniltä, parfyymiltä ja makealta vaniljalta.
Hän katsoi poliiseja hetken hämmentyneenä, sitten hymy levisi hitaasti. Hän veti oven kokonaan auki ja astui syrjään. Jarkko ja Mikko vilkuilivat toisiaan, astuivat sisään.
Asunto oli pieni kaksio, olohuoneen pöytä täynnä tyhjiä viinipulloja ja oluttölkkejä. Ilma raskas, tupakansavu leijui. Nainen sammutti musiikin. Hiljaisuus tuntui melkein korvia huumaavalta.
Hän tarjosi olutta. Kumpikin kieltäytyi tietysti. Nainen käveli keittiöön, kumartui jääkaapille. Mekko nousi juuri ja juuri peittämään pyöreän, tiukan pyllyn. Jarkko tunsi nykäyksen housuissa. Mikko nielaisi. Nainen tiesi tarkalleen, mitä teki. Hän palasi kahden vesilasin kanssa, ojensi ne hitaasti, katse naulittuna ensin Jarkon silmiin, sitten Mikon. Hänen rintansa nousivat ja laskivat hengityksen tahdissa, nännit näkyivät selvästi ohuen kankaan läpi.
Hän alkoi jutella, ääni käheä, sanat vähän sekaisin. Hän kertoi olevansa yksin, että kaverit lähtivät, että hän vain juhli vähän. Samalla hän lähestyi Jarkkoa, kosketti olkapäätä kevyesti, antoi sormien viipyä. Sitten hän kääntyi Mikkoon, painoi rintansa tämän käsivarteen kuin vahingossa. Hänen tuoksunsa täytti ilman. Jarkko tunsi sykkeen kiihtyvän. Mikko vilkuili Jarkkoa, silmät kysyvästi.
Nainen astui askeleen taaksepäin, katsoi heitä vuorotellen. Hymy oli hidas, kutsuva. Hän nosti kädet hiuksiinsa, venytti itseään kuin kissa. Mekko nousi vielä sentin. Hän näki, miten poliisien katseet laskeutuivat hänen reisiinsä, vyötärölleen, rintojensa kaareen. Hän naurahti hiljaa, käheästi.
Hän polvistui hitaasti. Kädet liukuivat ensin Jarkon vyölle, sitten Mikon. Soljet avautuivat, vetoketjut alkoivat liukua alaspäin. Nainen katsoi ylöspäin, silmät kiiltävät, huulet raollaan. Hän otti Jarkon kyrvän ensin suuhunsa, hitaasti, koko matkan, kurkkuun asti. Kieli pyöri kullinpään ympärillä, posket imaisivat. Hän vetäytyi hitaasti ulos ja siirtyi Mikkoon, kädet molemmilla kyrvillä samaan aikaan. Hänen hiuksensa valuivat eteen.
Poliisit seisoivat vierekkäin, katseet laskeutuneina, hengitys kiihtyi. He kummatkin ajattelivat samaa: tämä nainen oli liian kaunis tähän hetkeen, liian seksikäs, liian täydellinen tähän rappukäytävään, tähän yöhön.
Nainen nousi, veti mekon pois päältään yhdellä liikkeellä. Ei rintsikoita, ei stringejä, vain paljas iho, sileä ja lämmin. Rinnat täyteläiset, nännit kovat ja tummanpunaiset. Vyötärö kapea, lanteet leveät. Hän ohjasi Jarkon sohvalle, istui hänen päälleen, ohjasi kyrvän sisäänsä hitaasti. Hän liikkui ylös alas, hitaasti ensin ja koko pituudelta. Jarkko tunsi tiukkuuden, lämmön, kosteuden. Hän piti kiinni lanteista, ohjasi liikettä syvemmäksi.
Mikko seisoi vieressä, nainen kumartui eteenpäin, otti hänen kyrpänsä suuhun samaan tahtiin kuin liikkui Jarkon päällä. Hänen rintansa heilui, nännit hipoivat Jarkon rintaa. Sohva natisi. Nainen voihki Mikon kyrvän ympärillä, ääni värisi kurkussa. Hän vaihtoi rytmiä, nopeutti, hidasti, kiusasi. Jarkko tunsi laukeamisen olevan lähellä ja pidätteli.
Sitten hän nousi hitaasti, kyrpä liukui nätisti ulos. Hän kääntyi Mikkoon, työnsi tämän selälleen sohvalle ja nousi hänen päälleen. Hän ohjasi Mikon sisäänsä, otti koko pituuden kerralla. Hän ratsasti kovaa lantio pyörien. Jarkko polvistui sohvalle, naisen taakse. Hän levitti pakarat ja asetteli kyrvän persreiälle. Hän painoi kyrvän sisään hitaasti, sentti sentiltä. Nainen huokaisi syvään, keho värähti, mutta hän työnsi lantiotaan taakse, haluten enemmän.
He löysivät rytmin. Mikko alhaalta, Jarkko takaa. Nainen oli keskellä, täynnä molemmista rei’istä. Hänen hiuksensa valuivat selkää pitkin, hikiset selät liukuivat toisiaan vasten. Jarkko piti kiinni rinnoista, puristi nännejä. Mikko piti kiinni lanteista, työntyi syvälle. Nainen voihki täyttymystä tuntien.
He vaihtoivat. Nainen kääntyi selälleen, levitti reidet leveälle. Mikko meni polvilleen, työntyi pilluun kovaa ja nopeasti. Jarkko polvistui naisen pään yläpuolelle ja työnsi kyrvän suuhun. Hän piti kiinni hiuksista, ohjasi liikettä syvälle kurkkuun. Nainen imi ahnaasti, kieli pyöri, sylki valui leuasta. Hänen toinen kätensä oli omalla klitoriksellaan ja hieroi nopeasti.
Sitten taas vaihto. Jarkko makasi selällään, nainen nousi hänen päälleen ja otti kyrvän perseeseen. Hän liikkui hitaasti, antaen tiukkuuden venyä. Mikko asettui eteen ja työntyi pilluun. Nyt hän oli täynnä molemmista rei’istä yhtä aikaa. He liikkuivat vastakkaisessa rytmissä, toinen sisään kun toinen ulos. Naisen silmät kiilsivät, suu raollaan, äänet nousivat. Hiki tippui rinnoilta, vatsalta, valui Jarkon rinnan yli.
He kiihdyttivät. Mikko piti kiinni kaulasta kevyesti, Jarkko puristi rintoja. Naisen keho alkoi nykiä, orgasmi tuli rajuna, pillu puristi Mikkoa, perse Jarkkoa. Hän huusi vaimeasti, kädet puristivat sohvaa.
Jarkko laukesi ensin. Hän työntyi syvälle perseeseen ja laukesi kuumana purskeena. Hän vetäytyi hitaasti ulos, sperma valui norona reittä pitkin. Nainen nousi Mikon päältä, kääntyi selälleen, levitti reidet. Mikko työntyi sisään, kova ja nopea, muutama kova isku, sitten hänkin laukesi.
He makasivat hetken paikallaan, hengittäen raskaasti. Nainen makasi keskellä, kädet hiuksissa, hymy huulilla. Hiki kiilsi iholla, rinnat nousivat ja laskivat. Poliisit katsoivat häntä, kumpikin ajatteli samaa: miten ihmeessä tämä pääsi tapahtumaan.
He pukeutuivat hiljaa. Nainen nousi, haki itselleen oluen, joi pitkän kulauksen. Hän hymyili, kiitti hiljaa. Jarkko ja Mikko nyökkäsivät, astuivat ulos käytävään ja ovi loksahti hiljaa kiinni.
Hississä he katsoivat toisiaan. Mikko naurahti ensin, lyhyt, kuiva nauru. Jarkko pudisti päätään, hymyili vinosti.
”Mitä helvettiä just tapahtu?” Mikko sanoi.
”Ei vittu, se oli kuin… unesta”, Jarkko vastasi. ”Ootko sä koskaan nähnyt noin kaunista naista?”
”En. Enkä koskaan tule näkemäänkään.”
Autoon istuessaan he laittoivat radion päälle. He ajoivat hiljaa pitkin tyhjiä katuja, lumi satoi hiljalleen tuulilasille.
”No, se oli nyt tässä”, Mikko sanoi lopulta.
”Joo”, Jarkko vastasi. ”Ei kai kukaan usko, jos kerrotaan.”
He nauroivat yhdessä, rennosti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vuoro oli ohi, kotiin oli enää kymmenen minuuttia. Huomenna olisi taas uusi keikka, uusi yö, uusi kerrostalo.
Ehkä sama ovi olisi raollaan.