Helsingin yö oli lämmin ja kostea elokuun lopussa. Hartwall Areenan valot olivat sammuneet tunti sitten, mutta musiikki kaikui yhä tuhansien korvissa. Elias Virtanen, 35-vuotias, yksi Suomen suosituimmista pop-rock-laulajista, oli juuri päättänyt kuuden kuukauden kiertueen. Hänen äänensä oli täyttänyt areenan, ja fanit olivat huutaneet hänen nimeään viimeiseen biisiin asti.
Elias ei halunnut mennä kotiin. Sen sijaan hän saapui hotelli Kämpin yksityiseen kattokerroksen baariin afterpartylle, jossa oli vain kourallinen kutsuvieraita: levy-yhtiön väkeä, muutama muusikko ja muutama tarkoin valittu ystävä. Hän istui nurkassa, musta paita auki kaulasta, hiukset vielä kosteina. Lasissa oli viskiä jäillä. Hän oli väsynyt, mutta samalla täynnä sitä outoa jälkikiihkoa, jota vain lavalla olemisen jälkeen tuli.
Samana iltana Anna Lehtonen, 27-vuotias markkinointikoordinaattori, oli ollut ystävänsä Emilian kanssa samassa konsertissa. Liput olivat olleet syntymäpäivälahja. Konsertin jälkeen Emilia oli saanut kutsun afterpartylle tutun kautta, ja hän oli saanut raahattua Annan mukaansa. Anna oli epäröinyt – hän ei ollut mikään julkkisten perässä juoksija – mutta oli lopulta suostunut.
Baarissa Anna tunsi olonsa epämukavaksi. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen mustaan kesämekkoon ja korkokenkiin, hiukset löysällä nutturalla. Hän seisoi baaritiskillä odottamassa drinkkiä, kun Emilia katosi juttelemaan tuttujensa kanssa.
Silloin Elias huomasi hänet.
Hän ei tiennyt miksi juuri tämä nainen erottui joukosta. Ehkä se oli se, miten hän seisoi hieman sivussa, katse etäällä, ikään kuin hän ei täysin kuuluisi paikkaan. Elias nousi ja käveli baaritiskille. Hän tilasi itselleen uuden drinkin ja kääntyi Annan puoleen.
”Saitko sinäkin sen viimeisen biisin korviisi?” hän kysyi matalalla äänellä.
Anna kääntyi. Hän tunnisti miehen heti, mutta ei säikähtänyt eikä alkanut hihittää. Sen sijaan hän hymyili rauhallisesti.
”Kyllä. Se oli kaunis. Melkein surullinen lopetus tuollaiselle kiertueelle.”
He alkoivat jutella. Aluksi kevyesti: konsertista, biiseistä, Helsingin kesästä. Elias kertoi, miten väsyttävää kiertue oli ollut. Anna kertoi omasta arjestaan – toimistosta, kahvitaukoista, siitä miten hän kuunteli Eliaksen musiikkia juostessaan. He nauroivat yhdessä. Kemia syntyi vaivattomasti: katseet kestivät sekunnin liian kauan, hymyt syvenivät, äänet madaltuivat.
Puolen tunnin kuluttua Elias kosketti kevyesti Annan kyynärpäätä.
”Haluaisitko jatkaa tätä keskustelua jossain rauhallisemmassa paikassa? Minulla on huone täällä yläkerrassa.”
Anna epäröi vain hetken. Hän ei ollut sellainen, joka lähtisi hotelliin tuntemattoman miehen kanssa. Mutta Elias ei tuntunut vieraalta. Jotain hänen katseessaan – rehellisyyttä, haavoittuvuutta, joka ei näkynyt lehtikuvissa – sai Annan nyökkäämään.
He nousivat hissillä ylimpään kerrokseen. Huone oli iso, näköala koko kaupunkiin. Lasiseinät, himmeä valaistus, leveä sänky. Ovi sulkeutui heidän takanaan.
Elias ei kiirehtinyt. Hän kaatoi heille molemmille lasilliset viiniä ja istuutui sohvalle. Anna istuutui hänen viereen. He jatkoivat juttelemista, mutta nyt äänet olivat hiljaisempia. Elias kosketti hänen kättään. Anna käänsi kämmenensä ylöspäin, ja heidän sormensa kietoutuivat yhteen.
Ensimmäinen suudelma oli hidas, tutkiva. Elias maistoi viiniä Annan huulilla. Hänen kätensä liukui Annan niskaan, peukalo silitti leukaa. Anna vastasi, painautui lähemmäs. Mekon olkaimet valahtivat alas. Elias suuteli hänen kaulaansa, solisluuta, rintojen yläosaa.
He siirtyivät sängylle. Vaatteet lähtivät kerros kerrokselta. Eliaksen paita, Annan mekko, rintsikat, pikkuhousut. He olivat alasti yhdessä, iho ihoa vasten. Elias hyväili Annan vartaloa käsin ja suullaan – rintoja, vatsaa, reisiä. Kun hän suuteli hänen sisäreisiään ja lopulta kosketti kielellään hänen klitoristaan, Anna huokaisi syvään ja avasi jalkansa leveämmälle.
Hän tuli ensimmäisen kerran Eliaksen kielen alla, kädet puristaen lakanoita.
Sitten Anna otti ohjat. Hän polvistui Eliaksen eteen, otti hänen kovettuneen peniksensä käteensä ja suuhunsa. Liikutteli hitaasti, syvään, katsoen Eliasta silmiin. Eliaksen hengitys muuttui katkonaiseksi. Hän ei kestänyt kauan tässä asennossa – nosti Annan ylös ja asetti hänet selälleen.
Hän työntyi Annan sisään hitaasti, täyttäen hänet kokonaan. He liikkuivat yhdessä, aluksi lempeästi, sitten kovempaa. Annan kynnet kaivautuivat Eliaksen selkään. Heidän hengityksensä sekoittui.
Kun Elias tunsi Annan lähestyvän toista orgasmiansa, hän kuiskasi korvaan:
”Haluaisitko kokeilla jotain muuta? Jotain, mikä tuntuu vielä intiimimmältä.”
Anna katsoi häntä silmiin. Hän ymmärsi heti. Sydän hakkasi, mutta uteliaisuus ja halu voittivat.
”Kyllä… mutta varovasti.”
Elias nyökkäsi ja kaivoi liukkarin esille, hän valmisti Annan huolellisesti: ensin sormilla, paljon liukastetta, helliä liikkeitä. Anna rentoutui vähitellen, hengitti syvään. Kun Eliaksen sormet tuntuivat hyvältä, hän asettui hänen taakseen, polvistuen.
Hän painoi itsensä hitaasti Annan peppuun. Anna hengitti voimakkaasti, mutta ei pyytänyt lopettamaan. Tunne oli aluksi outo, mutta kun Elias pysähtyi ja antoi hänen tottua, se muuttui syväksi, kielletyksi nautinnoksi. Elias liikkui hyvin hitaasti, käsi samalla hyväillen Annan klitorista.
Yhdistelmä oli ylivoimainen. Anna tuli kolmannen kerran – voimakkaammin kuin koskaan – vartalo jännittyen, peppu puristuen Eliaksen ympärillä. Se riitti viemään Eliaan yli reunan. Hän laukesi syvälle Annan sisään, vartalo vapisten.
He romahtivat sängylle vierekkäin, hikisinä ja hengästyneinä. Elias syleili Annaa takaapäin, suuteli hänen olkapäätään. He makasivat hiljaa pitkään, hengitys tasaantuen.
Yöllä he puhuivat vielä vähän – ei lupauksista, ei tulevaisuudesta. Vain tästä hetkestä.
Aamulla, kun aurinko nousi Helsingin ylle, Anna pukeutui. Elias katsoi häntä sängyn reunalta. He suutelivat jäähyväisiksi oven suussa – lempeästi, melkein surullisesti.
Anna astui ulos käytävään. Hississä hän katsoi peiliin ja hymyili itselleen.